Salmelan näyttelyt

Olen muotoilija Helsingistä (2018) ja tällä hetkellä opiskelen kuvataidetta ja syvennän oppimaani yksityisessä taidekoulussa. Maalaan pääasiassa akryylien parissa, joita täydentävät öljyvärit, hiili ja öljypastellit. Käytän pohjana pellava- ja puuvillakankaita. Teoksilleni ominaista ovat runsaat, mehukkaat värit, persoonallinen maalausote, kovan ja pehmeän vuoropuhelu, sekä vapaa ja villi keskeneräisyys.

Arjen pienet nyanssit ja henkilökohtaiset kokemukset näkyvät teoksissani. Taide toimii keinona käsitellä näitä hetkiä, vahvistaa herkkyyttä, rajallisuudentajua ja kasvua – samalla antaen sanoittamattoman vapauden niin minulle tekijänä kuin katsojalle tulkitsijana.

Maalaan sitä mitä näen ja mitä tunnen, sukeltaen syvälle omaan sisimpääni, jossa värit ja tunteet kohtaavat. Rinnastan värejä alueiksi, jolloin ne elävät omaa elämäänsä muuntuen ja mukautuen, paljastuen jokaisessa liikkeessä ja jokaisessa häilyvässä valossa. Väripalettini kulkee yksissä luonnon kanssa ja vaihtuu aina kulloinkin sen mukana, heijastaen ympäristöni muutoksia ja kauneutta. En ammenna henkeä teoksiini tästä maailmasta vaan katson sen yli ja ohi. En halua pysyä säännöissä tai liiallisessa esittävyydessä, opeissa tai normeissa; sen sijaan etsin vapautta luovuudessani. Taiteeni on jatkuvassa muutoksessa. Teokseni syntyvät ja lähtevät liikkeelle usein täysin itsestään ja suunnittelematta, tuoden esiin ajatuksia ja tunteita, joita en aina pysty sanoin välittämään. Tämä luova prosessi on minulle kuin matka, jossa jokainen siveltimen jälki kertoo tarinan, ja jokainen väri avaa uuden oven omaan rikkaaseen maailmaani.

Anna Emilia Järvinen (s.1990 Oulussa) työskentelee sekatekniikalla maalaten, piirtäen ja veistäen.

”Ei-systemaattinen kohtaaminen maailman kanssa puskee elämän voimaa äärikokemuksiksi, työskennellessäni ruumiillistuminen on kokonaisvaltaista ja olen elossa tavalla joka jo sattuu.

Inhimilliset elämään kuuluvat tragediat ovat samoja, pohdin niitä oman aikani kontekstissa. Työskentelyni sisäänpäin kääntynyt alku ei ole vain yksityistä. Ruumis on kollektiivinen.

Eikä mikään inhimillinen ole vierasta.

Kaikki alkaa alku kaaoksesta ja huomaan miten harmonia soi sekavuudessaan kauniisti kun kuollut materiaali syttyy ja sytyttää elämää.”

Anna-Karoliina Vainio (s. 1995) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee pääasiassa pehmeiden materiaalien ja maalauksen parissa. Teokset syntyvät perinteisiä tekniikoita kunnioittaen, mutta kuva-aiheiltaan ja teemoiltaan ne ovat nykytaidetta. Vainio käsittelee töissään ikiaikaisia, universaaleja teemoja kuten elämän rajallisuutta ja eskapismia, sitä mitä tulee seuraavaksi sekä nykyhetken kauneutta.

Vainio suorittaa parhillaan kuvataiteen maisterin opintoja Taideyliopiston kuvataideakatemiassa. Hänen teoksiaan on esitetty lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa sekä kansainvälisesti, viimeisimpinä taidekeskus Purnun kesänäyttelyssä sekä Nuoret 2023 -näyttelyssä Helsingin Taidehallissa. Hänen teoksiaan on ollut esillä myös Wäinö Aaltosen museossa, Amos Rexissä, HAM Helsingin taidemuseossa sekä Seinäjoen taidehallissa.

Vainion teoksia kuuluu HAM Helsingin taidemuseon ja Évoran yliopiston kokoelmiin.

Heta Kasurinen (s. 1991) on Kouvolasta kotoisin oleva ja tällä hetkellä Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Kasurinen kuvaa maalauksissaan usein rakennettua ympäristöä ja sen ilmentämää kulttuuria ja historiaa. Hänen tyylilleen ominaista ovat yksityiskohdat, kerroksellisuus ja vahva värien käyttö.

Nämä Salmelassa esillä olevat maalaukset saivat alkunsa vuonna 2022 Kasurisen matkustettua työskentelemään Suomalais-afrikkalaiseen kulttuurikeskus Villa Karoon Beniniin. Ympäristöstään inspiroitunut taiteilija toi maalauksiinsa lämpimät ja kylläiset sävyt sekä arvoituksellisen tunnelman.

Kasurinen on valmistunut taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2017 ja on toiselta ammatiltaan graafinen suunnittelija.

Iines Niemelä (s. 1995) on helsinkiläinen keramiikkataiteilija ja muotoilija. Keraamisissa laattateoksissaan ja reliefeissään Niemelä käsittelee jatkuvuuden, vastakkaisuuksien ja haurauden teemoja. Saven kautta hän etsii yhteyksiä menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Työskentelyä ohjaavat intuitiivinen prosessi, vähäeleisyys sekä harmonian etsiminen.

Keraamiset laattateokset kokoavat pirstaleiset muistumat eheiksi maisemiksi. Pintojen uurteet ovat kuin kaikuja menneestä: haalistuvia muistijälkiä, mielenmaisemia ja olotiloja.
Hento, intuitiivinen viiva piirtää esiin havaintoja luonnon sattumanvaraisista sommitelmista ja hienovaraisista yksityiskohdista. Se muuntuu kuvaelmaksi koetusta ja kuljettaa katsojan esittävän ja abstraktin rajamaille. Savelle tallentuvat hiljaiset hetket, hauraina ja alati muuttuvina.
Taustalla on halu tarttua katoavaan ja tehdä hetkellisestä pysyvää.

Niemelä valmistui Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta vuonna 2022. Hänen teoksiaan on ollut esillä mm. Helsinki Design Week:llä (2020, 2023), Meksikossa (2025), Lokal galleriassa (2025) sekä Gumbostrand Konst & Form:ssa (2025).

Ilkka Aho on Turussa työskentelevä taidemaalari, joka työskentelee öljyvärein esittävän maalaustaiteen parissa. Hiljainen estetiikka ja huoliteltu perinteinen kädentaito ovat hänen taiteellisen työskentelynsä perustana. Aho tunnetaan parhaiten asetelmamaalauksistaan, mutta viimeiset vuodet hän on tehnyt siirtymää aiheissaan ottaen mukaan tilan ja maiseman kuvauksen voimakkaammin mukaan.

Teemallisesti Aho on työskennellyt omien kokemustensa parissa. Etualalla ovat olleet tyhjyyden, yksinäisyyden ja melankolian tunteiden kuvaus henkilökohtaisena, että ihmisyyteen laajemmin kuuluvina peruskokemuksina. Kuten genrevalinnoissaan, myös teemoissaan Aho on urallaan murroskohdassa, etsimässä tulevaa suuntaa. Muutokset henkilökohtaisessa elämässä ja taiteelliset kokeilut ovat tuoneet mukanaan luovan, inspiroituneen kauden, jonka ensimmäiset hedelmät ovat Salmelassa nyt nähtävillä.

Isa Suojarinne Hirvensalmelainen kuvataiteilija, jonka symbolistisessa taiteessa toistuvat naishahmot ja kissaeläimet. Isaa kiinnostaa vääränlaisuus niin kehollisesti kuin kulttuurillisestikin. Maalaukset ovat tarinallisia. Hän luo todellisuuden rajamailla olevia tilanteita, missä symboliikan ja intertekstuaalisten viittausten avulla pyritään haastamaan katsojaa pohtimaan omia ennakkoluulojaan. “Nauran taiteellani hurskaille ja rappion suhde sovinnaisuuteen on toistuva teema taiteessani.”

Isa maalaa akryyliväreillä ja teokset ovat pääasiassa isokokoisia. Taiteilijan mukaan suuri koko antaa mahdollisuuden käydä vuoropuhelua alitajunnan kanssa ja maalauksen merkitys kirkastuu. ”En usein itse tiedä miksi liitän töihini joitain elementtejä, mutta maalatessa se kyllä selkenee. Välillä tuntuu kuin alitajuntani olisi suunnitellut jo kaiken kovin osuvaksi ja tietoisuuteni pitää vain ottaa tästä selvää.” Värimaailmaltaan Isan työt ovat voimakkaita ja niissä hyödynnetään paljon vastavärejä. Ultramariini ja vermilion saavat läikkyä kirkkaina valon kulkiessa useiden ohuiden kerrosten läpi saaden värit hehkumaan.

Janne Saarinen (s.1995, Äänekoski) on Helsingissä asuva kuvataiteilija. Saarinen työskentelee maalaamalla ja käsittelee teoksissaan ihmisen kokemusmaailman ja todellisuuden hämärää suhdetta. Maalausten kuva-aiheissa voi nähdä viittauksia luontoon sekä ihmisen luomiin teknologioihin. Teoksissaan Saarinen prosessoi mielikuvituksen, akryylimaalin, hiekan ja kankaan avulla näitä teemoja, mutta ei pyri julistamaan yhtä oikeaa totuutta. Monimutkaiset tunteet kuten pelko, epävarmuus sekä inhimillinen hallinnan tarve saavat maalattuna yllättäviä muotoja ja ilmaisevat visuaalisesti asioita joita sanat eivät kykene tavoittamaan.

Janne Saarinen valmistui Lapin Ammattikorkeakoulusta Kuvataiteilijaksi 2020 ja Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta Kuvataiteen maisteriksi 2023. Hänen teoksiaan on ollut aiemmin esillä mm. Kuvataiteen valtakunta -ryhmänäyttelyssä, Valtioneuvoston kanslian Nykytunteen museo projektissa sekä Kuvan Kevät 2023 -maisterinäyttelyssä jossa hänen teoksensa palkittiin Helsingin Saskian ja Anita Snellman Säätiön stipendeillä. Saarisen teoksia on HUS:in taidekokoelmassa.

Jasmin Yli-Huhtala on riihimäkeläinen taiteilija, joka työskentelee kuvanveiston ja maalauksen parissa. Hänen keramiikkaveistoksensa tarkastelevat ihmisyyden kerroksellisuutta erilaisten hahmojen ja tunnetilojen kautta. Työskentelyä ohjaa intuitiivinen ja kehollinen lähestymistapa, jossa materiaali ja sattuma muovaavat prosessia. Runsas värimaailma on ollut keskeinen osa maalauksia. Keramiikassa huomio kohdistuu kuitenkin rosoiseen muotokieleen ja maanläheisempiin sävyihin.

“Alitajunta toimii ankkurina työskentelylleni. Inspiroidun tarinoista ja ihmisten erilaisuudesta. Tutkin, miten tiedostamattomasta tulee tietoista ja mitä jää jäljelle, kun kontrollista luopuu. Uskon, että keho kantaa tietoa, johon ajattelu ei aina yllä. Siksi intuitiivinen ilmaisu kiehtoo”.

Yli-Huhtala on toiminut aktiivisesti taiteen parissa vuodesta 2018, osallistunut useisiin näyttelyihin ja toiminut Riihimäen Kuvataiteilijat ry:n hallituksessa. Hän on opiskellut taide- ja kulttuurihistoriaa Helsingin avoimessa yliopistossa. Yli-Huhtalan maalauksia ja keramiikkaa on yksityiskokoelmissa yhdeksässä maassa Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Jone Mutka (s. 1993) työskentelee taidegrafiikan (mm. serigrafia, puupiirros) ja installaation keinoin. Mutka luo teoksensa usein yhteistyössä erilaisten koneiden, kuten laserleikkurin, painokoneen tai tietokoneen kanssa.

Hänen työskentelynsä keskiössä on tieto ja erilaiset tavat säilöä, toistaa, muuntaa tai vahingoittaa tietoa. Mutka on viime aikoina teoksissaan tutkinut kuvan muodostumista, digitaalisen ja fyysisen rajapintoja sekä ihmisen ja koneen välistä yhteistyötä.

Mutka on osallistunut näyttelyihin kotimaassa ja eri puolilla Eurooppaa, kuten Islannissa, Italiassa ja Tukholmassa, sekä Japanissa ja Yhdysvalloissa. Mutka toimii aktiivisesti suomalaisella kuvataiteen kentällä mm. Turun Taidegraafikoiden puheenjohtajana ja perustajajäsenenä Rettigin kuvataiteilijat ry:ssä, joka avasi muutama vuosi sitten Turkuun uuden taiteilijavetoisen näyttelypaikan, Galleria Askin. Hänen teoksiaan on Suomen valtion, Jyväskylän taidemuseon ja Eero Rantasen taidekokoelmissa.

Linn Byrkjeland (s.1991) on Mustasaaressa syntynyt kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee tällä hetkellä Vaasassa. Hänen taiteellinen toimintansa keskittyy maalamiseen, piirtämiseen ja installaatioihin.

Byrkjelandin taiteellinen työskentely lähtee väristä, uteliaisuudesta. Hänelle väri on keino ilmaista omaa ominaisluonnettaan: miten hän kokee maailman ja miten hän käyttää elementtejä, tulta, vettä, maata ja ilmaa rakentaakseen universuminsa. Taiteellisessa työssään Byrkjeland tutkii mytologisesti latautunutta maailmankaikkeutta abstraktien maisemien kautta, ja hänen maalauksissaan ja piirustuksissaan on surrealistinen pohjavire. Juuri sen verran, että katsoja ymmärtää olennaisen, mutta jättää tilaa tulkinnalle ja ihmetykselle.

Byrkjelandin universumi elää eri ulottuvuuksissa ja maailmoissa maailmojen sisällä. Hän kuvaa tätä mytologista maailmankaikkeutta kuvien kautta. Se on täynnä erilaisia olentoja, jotka muistuttavat lintuja, liskoja, käärmeitä ja pohjoismaisessa metsässä eläviä eläimiä. Hänen rakentamansa hahmot ja skenaariot liikkuvat maallisten elementtien ja avaruuden välillä ja yhdistävät rationaalista ja absurdia purkaen syvään juurtuneita käsityksiämme todellisuudesta ja antavat meidän päästä rinnakkaisen maailman syleilyyn.

Linn Byrkjeland on suorittanut nykytaiteen kandidaatin tutkinnon Tromssan Taideakatemiassa Norjassa (2020) ja kuvataiteen maisterin tutkinnon Uumajan Taideakatemiassa Ruotsissa (2023). Hän on myös ollut vaihto-oppilaana Fynenin Taideakatemiassa Tanskassa (2019). Byrkjeland on pitänyt yksityisnäyttelyitä Tukholmassa, Gotlannissa, Vaasassa ja Mustasaaressa sekä osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Maria Patrikainen (s.1990) on Suomussalmella syntynyt, sittemmin oululaistunut taiteentekijä ja kuvataidekasvattaja, joka työskentelee tällä hetkellä pääasiallisesti metalligrafiikan parissa. Grafiikassa tekijää kiehtoo paitsi sen monipuolisuus ja väripintojen intensiivisyys, myös tekniikkaan liittyvä sattuman mahdollisuus. Prässistä tulevan teoksen lopullista olomuotoa voi harvoin täysin ennustaa.

Kuvataide kulki tekijän mukana vahvasti koko lapsuuden ja nuoruuden ajan, mutta jäi sitten vuosiksi sivuun. Uusi aktiivisen tekemisen kausi alkoi vuonna 2020 kuvataidekasvatuksen opintojen myötä. Tulevaisuuden tavoitteena on työskennellä rinnakkain kuvataidekasvattajana ja kuvataiteilijana.

Näyttelyn teokset on toteutettu pääasiassa metalligrafiikan menetelmin. Teoskokonaisuus pitää sisällään sadunomaisia, luonnon äärelle pysähtyneitä tunnelmia sekä pohdintaa elämän keskeneräisyydestä. Monissa teoksissa kulkee vahvasti mukana myös äidiksi kasvamisen teema.

”Työskentelyni noudattelee yleensä aika toisteista kaavaa. Kerään teosteni aiheita esimerkiksi arjen ympäristöä kuvaten ja taidehistorian eri vaiheita tutkien. Tällä hetkellä minua inspiroi voimakkaasti tekstiilitaide. Tuumailun pohjalta luonnoskirjaan tallentuu suuri määrä ideoita, joiden joukosta lopullinen aihe lähtee jalostumaan ja kasvamaan. Aiheen päättäminen on minulle usein se prosessin tahmein vaihe. Tämän jälkeen itse työskentely on vaistonvaraista muodoilla ja väreillä leikittelyä. ”

”Pyrin jatkuvasti kohti yksinkertaisempaa ilmaisukieltä, mutta runsas kerronta taitaa olla minulle kaikista ominta. Tavoitteenani on työskentelyssäni löytää luontainen sisäinen rytmini, jota eivät sotke ulkoiset tavoitteet. Luonnossa kaikki on kauniin kaoottisessa järjestyksessä. Tavoittelen töissäni tällaista luonnollisen rönsyilevää tasapainoa. Olen vähän levoton sielu ja minulla on välillä haastavaa pysähtyä hetkeen. Taiteen tekemisen äärellä osaan rauhoittua ja tämä hetkeen pysähtymisen tarve ehkä jollain tasolla näkyy myös teosteni tematiikassa.”

Mitro “Gillmur” Viitala on Naantalista kotoisin oleva taiteilija ja graafikko. Taiteellinen tekeminen on alkanut jo vauvasta, mutta pysyi nuoruuden läpi graffitien avulla. Viitala on luonteeltaan aina ollut melko anarkistinen ja niinpä hänen taiteensakin on yleensä jossain määrin kantaa ottavaa. Kuva-artesaanin tutkinto Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta 2018 toi hallintaa kaaokseen, ja nykyään teokset ovat jonkinlainen yhdistelmä graffitien sotkuisuutta graafisen suunnittelun puhtailla elementeillä, tuoden esiin ihmisyyden tyhmyyksiä ja syntejä usein eläimiä metaforina käyttäen.

Mitro Viitala tekee taidetta aina sekatekniikoin yhdistäen yleensä akryylimaaleja, spraymaaleja, vahaliituja, maalitusseja yms. Hän nauttii eri tekniikoiden yhteiselosta, enkä taiteilijana ole ikinä pystynyt tyytymään vaan yhteen taiteenalaan. Vapaa-ajallaan hän tekee lähes kaikkea taidetta musiikista vaatteisiin.

Viitala on toiminut luovana johtajana kahdessa kansainvälisessä brändissä ja edelleen kahdessa kotimaisessa. Hän omistaa ystävänsä kanssa oman vaatemerkin, joka on sponsoroinut kamppailulajien ammattilaisia, ja joka järjestää ajoittain klubijuhlia ympäri Suomea. Hän on tehnyt useita muraaleja Turun ja Naantalin kaupungille sekä Ruisrockiin, pitänyt yksityisnäyttelyitä Helsingissä ja Turussa, ja tällä hetkellä hän on järjestämässä kesäksi 2026 purkutalotaidenäyttelyä yhteistyössä Naantalin kaupungin kanssa.

Siiri Korhonen (s. 1992 Oulussa) työskentelee piirtämällä ja veistämällä. Hänen teoksissaan kierrätysmateriaalien löytäminen ja keräily yhdistyy kertovaan havaintotyöskentelyyn. Hän kuvaa kuulemiaan tarinoita ja tapaamiaan jänniä tyyppejä, ja kehollisia muistoja ja outoja kokemuksia, joita värittävät rinnastukset kansanperinteeseen ja taidehistoriaan. Voimakastunnelmaisissa töissä puutarhoista, joutomailta ja roskalavoilta pelastettu puu muuttuu vaikkapa moderniksi näkiksi, jolla on lävistyksinä ongenkoukkuja, tai tylsyydestä disassosioivan toimistotyöläisen muotokuvaksi. Kaiken läpi kulkee tinkimätön, kilvoitteleva suhde käsityöläisenä kehittymiseen. Korhonen valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 2022 kuvataiteen maisteriksi.

Terhikki Vaarala (s.1992) on Helsingissä asuva kuvataiteilija ja maisema-arkkitehti, jonka maalausten lähtökohtana ovat paikan kokemus sekä maisemaan liittyvät tunnelmat ja muistikuvat. Maalausprosessi on eräänlainen löytöretki, jossa väreillä leikittely, esittävän ja abstrahoivan jäljen vuorottelu, rytmin vaihtelu, liikkeen tuntu sekä näiden välisten jännitteiden ja tasapainon tutkiminen luovat maalauskankaalle rikkaan maailman.

”Minua kiehtoo eniten maalausjälki, jossa on rinta rinnan ryhti ja rentous. Ryhdillä tarkoitan tekniikkaa, työskentelyä ohjaavaa ajatusta, piirustustaitoa ja suhdetta havaintoon – ylipäätään kaikkea sitä mikä on harjaantumisen ja etukäteisen työskentelyn tulosta. Rentoudella taas tarkoitan avoimuutta monitulkintaisuudelle teoksen aiheen suhteen, intuitiivisia u-käännöksiä työskentelyssä, irrottautumista piirustuksesta ja havainnosta sekä vahinkojen kylvämistä ja niiden hyödyntämistä.

Pidän tätä jakoa tärkeänä erityisesti maiseman kuvaamisessa – luonnossa läsnä on aina järjestys ja epäjärjestys, suunnattu kaaos. Välillä ohjataan ja välillä päästetään irti. Maalaukset, joissa tämä toteutuu, tuntuvat minulle elinvoimaisilta koska ne noudattavat samaa logiikkaa ja kaaosta kuin luonto – oikeastaan koko elämä.

Näyttelyn teokset ovat syntyneet ulkosaaristossa syntyneiden kokemusten pohjalta. Missään muualla en ole kokenut samanlaista yhtäaikaista maiseman voimaa ja herkkyyttä kuin merellä. Meri on täynnä kontrasteja: se luo yhteyden kaikkialle ja toisaalta erottaa, se on vanha ja pysyvä ja samaan aikaan hetkessä alati muuttuva. Meri on herkkä ja toisaalta raju eikä neuvottele. Vesi ja ilman kosteus luovat oman kiinnostavan elementtinsä: utu kätkee näkyvistä, reagoi valoon ja hämärtää käsityksen etäisyyksistä sekä rajasta sisäisen ja ulkoisen kokemuksen välillä.”

Terhikki Vaarala on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun taideakatemiasta vuonna 2022 ja maisema-arkkitehdiksi Aalto-yliopistosta vuonna 2017, ja on työskennellyt taiteilijaresidensseissä Taidekeskus Salmelassa sekä Villa Lantessa Roomassa.

Yaroslav Leonets (s.1994) on Ukrainasta kotoisin oleva nykytaiteilija. Lapsuudesta lähtien hän on tuntenut tarvetta ilmaista tunteitaan sanattomasti, koska niiden ilmaiseminen sanoin oli mahdotonta. Hän vietti paljon aikaa yksin ajatustensa ja tunteidensa kanssa, ja löysi tavan kommunikoida maailman kanssa, kertoa tunteistaan ja henkilökohtaisesta näkökulmastaan. Kuitenkaan yksin eleet ja ilmeet eivät riittäneet. Leonets ei pystynyt välittämään sitä, mitä näki ympärillään. Kuvataiteen, erilaisten taiteellisten kuvien kautta löytyi tapa paljastaa ja ilmaista, mitä todella tuntee. Lapsuuden tutkimuskohteesta on tullut hänen elämänsä työ.

Taiteilijana Leonets työskentelee eri taiteen muotojen, kuten maalauksen, grafiikan ja kuvanveiston parissa. Hän kokeilee ja etsii uusia tapoja välittää todellisuutta, jossa elää. Hän on valmistunut Harkova taidekorkeakoulusta, Harkova valtion muotoilu- ja taideakatemian kuvataideteollisuuden maalauslinjalta ja Kiovan kansallisesta kuvataide- ja arkkitehtuuriakatemiasta, jossa hän suoritti maisterin tutkinnon monumentaalimaalauksen laitoksella.

Viime aikoina Leonets on työskennellyt maalaustaiteen ja grafiikan parissa. Taiteessa hän pyrkii tavoittamaan luonnon kauneuden ja ihmisen vuorovaikutuksen luonnon kanssa. Hän työstää myös yhteiskunnallisia kysymyksiä, aiheita, jotka käsittelevät sisäisiä kokemuksia ja korostavat yhteyttämme ja samaistumistamme luontoon, ympäristökysymyksiä ja oikeudellisia kysymyksiä. Näiden figuratiivisten aiheiden kautta hän ilmaisee tunteitaan ja ajatuksiaan.

”Taide on subjektiivisen kommunikoinnin tapa ympäröivän maailman kanssa. Erilaisten visuaalisten elementtien käyttö tarkoittaa ainutlaatuisten, puhtaiden ja lapsenomaisten tunteiden ilmaisemista.”